aallokko

Suomi

Substantiivi

aallokko (4-A)

1. yleensä nesteen pinnan aaltoilu, epäsäännöllinen aaltoliike

   Järvellä oli eilen kova aallokko, ja veneemme oli vähällä kaatua.

   Vilja aaltoilee tuulessa, koko maisema on yhtä aallokkoa.

2. (kuvaannollinen) vaihtelu

   Mielialani on jatkuvaa aallokkoa, välillä alamäkeä ja kohta taas jyrkkää ylämäkeä.

Liittyvät sanat

• aalto, aallokkoinen

Synonyymit

• laineet, aallot, merenkäynti

Käännökset

englanti: surf pohjoissaame: bárut, bárusteapmi ruotsi: sjögång, sjö

thai: คลื่น viro: lainetus