Ruf

Saksa

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	der Ruf	die Rufe
akkusatiivi	den Ruf	die Rufe
datiivi	dem Ruf	den Rufen
genetiivi	des Rufes des Rufs	der Rufe

Ruf m. (monikko Rufe)

1. huuto; kutsu
2. käsky
3. maine (arkisessä mielessä, se mitä ihmiset puhuvat jksta)

   guten/schlechten ~ haben olla jklla hyvä/huono maine