Jussi
 |
Suomi[muokkaa]
Erisnimi[muokkaa]
Jussi (5)
- miehen etunimi
- suomalainen sukunimi
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Jussi | Jussit |
| genetiivi | Jussin | Jussien (Jussein) |
| partitiivi | Jussia | Jusseja |
| akkusatiivi | Jussi; Jussin |
Jussit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Jussissa | Jusseissa |
| elatiivi | Jussista | Jusseista |
| illatiivi | Jussiin | Jusseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Jussilla | Jusseilla |
| ablatiivi | Jussilta | Jusseilta |
| allatiivi | Jussille | Jusseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Jussina | Jusseina |
| translatiivi | Jussiksi | Jusseiksi |
| abessiivi | Jussitta | Jusseitta |
| instruktiivi | – | Jussein |
| komitatiivi | – | Jusseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Jussi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta Jusse ← Johannes-nimen varhainen muunnos Junis[1]
Ensimmäinen kirjaan merkitty maininta on vuodelta 1433, mutta lähteistä voidaan päätellä, että nimi on vakiintunut Suomessa käyttöön 1300-luvun lopulla.[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ 1,0 1,1 Vilkuna, Kustaa; Mikkonen, Pirjo (toim.). Etunimet. Otava. Helsinki. 2011. ISBN 978-951-1-26259-6