-han

Wikisanakirjasta
Katso myös: han, hàn, hån, -hän, hän, Hän

Suomi[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-han (liitepartikkeli; etuvokaalisessa sanassa -hän)

  1. takavokaaleja (a, o, u) sisältävään sanaan liitettävä partikkeli, jolla puhuja ilmaisee olevansa hämmästynyt tai yllättynyt kuultuaan/nähtyään/tunnettuaan tms. tavalla saatuaan tietoonsa mielipiteen, totuuden tms. asiasta, josta hänellä oli toisenlainen näkemys
    No mutta tuohan on ihan kaunis taulu.
  2. kuten tunnettua
    Viinastahan se on sairaaksi tullutkin.
  3. tosin
    Ehkä olen siihen liian vanha, vaikka onhan Petekin jo kolmekymmentä.
  4. eikö niin?
    Tunnethan sinä hänet?
    Sehän on selvä.
  5. lieventää kehotusta
    No niin, menehän nyt siitä!
  6. ehkä; mahtaa
    Mitähän taas onkaan tapahtunut?

Etymologia[muokkaa]

Perustuu pronominiin hän ’hän, se’, joka lauseyhteydessään on saanut vivahteita tiettyyn suuntaan. Esim.

  • ”Kala-hän on jo kuollut” ’kala — se siinä, kuten nähdään — on jo kuollut’.
  • ”Kuka-hän siellä kolkuttaa?” ’Kuka — se tuntematon — siellä kolkuttaa?’
  • ”Ei-hän se laituri kovin komea ollut.” ’Ei — se siinä, nähtävissä oleva — laituri kovin komea ollut.’[1]

Käännökset[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

  • Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista, s. 44-45. Toimittaneet Yrjö Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen 1999: 45