кирпич

Bulgaria

Substantiivi

кирпич m. (objektimuoto: кирпича, määräinen: кирпичът, monikko: кирпичи, määräinen: кирпичите, laskentamuoto: кирпича)

1. savitiili

Venäjä

Substantiivi

кирпи́ч m. (paino päätteellä)

1. tiili
2. (kuvaannollisesti) tiiliskivi (kirja)
3. (slangia) kielletty ajosuunta -merkki

Etymologia

• muinaisvenäläinen кирпичь << turkkilaisesta kielestä, vrt.turkin kerpiç, "savitiili", tataarin кирпеч, azerin kərpic