головка

Venäjä

Substantiivi

голо́вка f.

1. pää (esineestä; naulan, vasaran, laitteen työstävä osa, usein pyöreähkö)

   душевая головка – suihkun kahva

   головка звукоснимателя – äänipää

   магнитная головка – magneettipää

   головка цилиндра – sylinterikansi

2. lapa (kitaran)
3. lukupää, kirjoituspää
4. (anatomia) terska

Etymologia

• deminutiivi sanasta голова

Liittyvät sanat

• (veitsen) черенок
• (köyden) конец
• (kaalin) кочан