ärtynyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ärtynyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ärtyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ärtynyt | ärtyneet |
| genetiivi | ärtyneen | ärtyneiden ärtyneitten |
| partitiivi | ärtynyttä | ärtyneitä |
| akkusatiivi | ärtynyt; ärtyneen | ärtyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ärtyneessä | ärtyneissä |
| elatiivi | ärtyneestä | ärtyneistä |
| illatiivi | ärtyneeseen | ärtyneisiin ärtyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ärtyneellä | ärtyneillä |
| ablatiivi | ärtyneeltä | ärtyneiltä |
| allatiivi | ärtyneelle | ärtyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ärtyneenä | ärtyneinä |
| translatiivi | ärtyneeksi | ärtyneiksi |
| abessiivi | ärtyneettä | ärtyneittä |
| instruktiivi | – | ärtynein |
| komitatiivi | – | ärtyneine |