ärähdys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ärähdys (39)

  1. ärähtäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈæræhdys/
  • tavutus: ä‧räh‧dys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ärähdys ärähdykset
genetiivi ärähdyksen ärähdysten
ärähdyksien
partitiivi ärähdystä ärähdyksiä
akkusatiivi ärähdys;
ärähdyksen
ärähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi ärähdyksessä ärähdyksissä
elatiivi ärähdyksestä ärähdyksistä
illatiivi ärähdykseen ärähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ärähdyksellä ärähdyksillä
ablatiivi ärähdykseltä ärähdyksiltä
allatiivi ärähdykselle ärähdyksille
muut sijamuodot
essiivi ärähdyksenä ärähdyksinä
translatiivi ärähdykseksi ärähdyksiksi
abessiivi ärähdyksettä ärähdyksittä
instruktiivi ärähdyksin
komitatiivi ärähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ärähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ärähdys-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ärähtää (ärähd- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]