äärellisyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
äärellisyys (40)
- se, että on äärellinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈæːrelˌlisyːs/
- tavutus: ää‧rel‧li‧syys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | äärellisyys | äärellisyydet |
| genetiivi | äärellisyyden | äärellisyyksien |
| partitiivi | äärellisyyttä | äärellisyyksiä |
| akkusatiivi | äärellisyys; äärellisyyden |
äärellisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | äärellisyydessä | äärellisyyksissä |
| elatiivi | äärellisyydestä | äärellisyyksistä |
| illatiivi | äärellisyyteen | äärellisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | äärellisyydellä | äärellisyyksillä |
| ablatiivi | äärellisyydeltä | äärellisyyksiltä |
| allatiivi | äärellisyydelle | äärellisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | äärellisyytenä | äärellisyyksinä |
| translatiivi | äärellisyydeksi | äärellisyyksiksi |
| abessiivi | äärellisyydettä | äärellisyyksittä |
| instruktiivi | – | äärellisyyksin |
| komitatiivi | – | äärellisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | äärellisyyde- | |
| vahva vartalo | äärellisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
äärellisyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan äärellinen vartalosta äärellis- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on äärellinen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- äärellisyys Kielitoimiston sanakirjassa