ääkkönen

Wikisanakirjasta
Katso myös: aakkonen

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ääkkönen (38) (monikko ääkköset)

  1. (arkikieltä) jokin suomen skandinaavisista kirjaimista å, Å, ä, Ä, ö tai Ö.
    Tekstin kirjoittaminen luonnistui hienosti vieraskielisillä näppäimillä, kunnes vastaan tuli ensimmäinen ääkkönen.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääkkönen ääkköset
genetiivi ääkkösen ääkkösten
ääkkösien
partitiivi ääkköstä ääkkösiä
akkusatiivi ääkkönen;
ääkkösen
ääkköset
sisäpaikallissijat
inessiivi ääkkösessä ääkkösissä
elatiivi ääkkösestä ääkkösistä
illatiivi ääkköseen ääkkösiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ääkkösellä ääkkösillä
ablatiivi ääkköseltä ääkkösiltä
allatiivi ääkköselle ääkkösille
muut sijamuodot
essiivi ääkkösenä
(ääkkösnä)
ääkkösinä
translatiivi ääkköseksi ääkkösiksi
abessiivi ääkkösettä ääkkösittä
instruktiivi ääkkösin
komitatiivi ääkkösine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ääkköse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ääkkös-

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]